Down the Rabbit Hole
DOWN THE RABBIT HOLE
with Gary Lucas
Released in 2008
Buy it on borderrecords.ch and as .mp3 in all major online stores.
Two avant-garde guitarists clash in Switzerland: Former Captain Beefheart guitarist Lucas has often had to plough his own lonely furrow, or collaborate with vocalists like Jeff Buckley. On this live recording, he finds a kindred spirit in Swiss guitarist Gerald Zbinden and the two mesh and meld to immense effect, strafing and soaring, panning in and out of one another on “The Game Of Life” of creating a sort of subterranean ambient on the title track. This is some of Lucas’ most beautiful work in years: liquid echo and reverb combining with the sort of angular stringency he learned under Beefheart.
DAVID STUBBS/ UNCUT/England
Two guitar virtuosos from either side of the Atlantic go head-to-head: New York-based guitarist Gary Lucas has spent the last 25 years being called ‘ex-Magic Band’, while it’s undoubtedly reason to be proud, that can overshadow the fact that he’s also released 20-plus albums of staggering breadth in that time; from ‘50s Chinese pop to solo soundtrack excursions. Swiss avant-garde guitarist Gerald Zbinden likewise boasts a formidable CV of joint ventures. After meeting at St Petersburg’s SKIF Festival in 2004, the pair came together in a Lausanne studio for this improvised studio session using an arsenal of guitars and electronics but no overdubs, and with free-jazz drummer Marcel Papaux massaging three of the tracks. The dense, atmospheric interplay traverse a variety of freeform moods and textures, sometimes recalling the dissonant blues malfunctions of late-period John Fahey. From the ethereal beauty of Room For One More to the title track’s iron lung bee attack, the musical emotions exchanged are palpable and contagious.
CHRIS NEEDS/ MOJO/England
Zbinden, Lucas: belle intensité:Dix titres improvisés enfin réunis sur un disque, Down the Rabbit Hole, après quatre ans d’une minutieuse production. Impressionnante fusion entre deux guitaristes. Et un « guitar hero » de légende. Depuis Gods and Monsters, le groupe de Lucas qui incluait Jeff Buckley, jusqu’au projet The Captain Beefheart, en passant par d’innombrables collaborations – Lou Reed, Nick Cave, Steve Swallow, John Zorn et autre Patti Smith … - et une carrière solistique internationalement reconnue, Gary Lucas s’est imposé comme un des guitaristes les plus imaginatifs et polyvalents de son temps. Impeccablement mixé, l’album donne d’entrée la mesure de cette rencontre avec Gérald Zbinden, infatigable défenseur d’une musique improvisée exigeante.
L’album Down the Rabbit Hole est présenté comme une compilation de paysages sonores, ( … et ) révèle un duo d’intensités et de densités, électrique, écorché, « pop » dans son mélange d’énergie enthousiaste et de noirceur intime. Magistral.
JACQUES STERCHI/ La Liberté (Suisse)
On the cover of the album "Down The Rabbit Hole" by the two virtuoso guitarists Gary Lucas and Gerald Zbinden it is expressly stated that the album was recorded live in the studio without overdubs. That is certainly not an over- statement, because both men know how to weave soundscapes, and together produce sound so sophisticated, so unusual and strange from their guitars and electronic effects that they magically transport you without the aid of overdubs.
Gary Lucas plays acoustic and electric guitar, steel guitar and electronics, and Gerald Zbinden hollow body guitar and electronics, and three numbers are assisted by the smooth jazz drummer Marcel Papaux. The CD was recorded in Switzerland in Lausanne. All unnecessary information that you immediately forget when you listen to the music, because this is a musical journey where you forget everything and your mouth is open listening to a sound carpet, a soundscape that from beginning to end remains unheard and exciting. The music is improvised, sure, but it is certainly not endlessly repetitive and posturing, these two men are simply too strong. Their guitars conduct a conversation with each other that is never boring.
No free display of virtuosity here, but ingenious combinations of the finest abstract compositions recorded. But it is a bit like art -- lovers of drawings with a story often cannot appreciate abstract art, devotees of love songs often do not gravitate to instrumental, abstract music. But if you do, this album is an absolute must.
MOORS MAGAZINE/ Netherlands
I always look forward to a visit from our longtime friend and local guitar hero Gary Lucas, since each of his releases is special in some unique way. For this one, Gary has collaborated with Swiss guitarist, Gerald Zbinden, who sounds like a perfect match in the way of unlimited guitar licks, tricks and creativity. Mr. Zbinden is a gifted guitarist who has worked with dozens of fine improvisers like Michel Doneda, Le Quan Ninh, Gunter Muller and Daunik Lazro.
Although I recognize Gary's playing and use of devices, both guitarists do have a similar palette of sounds to work from. "The Game of Life" features both pickers using some swirling echoplexed waves together. It sounds like a great space jam from an Ash Ra Temple or other likely Krautrock delight. The title track consists of somber, haunting, drifting sustained and spacy guitars. Each piece feels like a journey into the vast void of inner or outer space. Even when we are traveling through space, I dig the way the guitars keep changing their textures and adding a variety of odd and unique sounds. On three tracks, drummer Marcel Papaux, who has worked with Gerald in the past adds his percussive textures and pulse to the proceedings, helping to balance things and help navigate. On "Time to Go" it reminds me of a Hendrix-like jam with Marcel's propulsive drums grounding the electric guitars as they wail together and reach for the cosmos. Pretty f**king heavy! Gary pulls out his trusty steel guitar for "The Pulp Beneath the Bone" and adds a nice earthy quality while Gerald adds those soft swirls. Marcel again adds some righteous percussive spice to the epic-length "Sea Spawn and Sea Wrack", which slowly builds with waves of swirling colors. Their is a sublime dreamy quality when this piece first drifts in, the soft swirls leaving quaint traces in my mind's eye. Both of these fine guitarists are more like magicians here transforming their guitars into a magic carpet ride for us to go traveling to far away places within and without. A most impressive duo/trio that refuses to rest.
BRUCE LEE GALANTER/ Downtown Music Gallery, NYC
Yhdysvaltalainen, nykyään NYC:ssä asuva, maailmanluokan kitarataituri ja Grammy palkittu Gary Lucas on kansainvälisesti tunnettu ja arvostettu säveltäjä ja lauluntekijä. Hän on levyttänyt yli 20 soolo albumia ja säveltänyt musiikkia filmeihin ja televisiolle. Hän on ehkä kuuluisin ja tunnetuin avant-rokin kitaristi maailmassa. Hänessä on särmää, luovaa hulluutta ja haasteellisuutta, mikä tulee voimakkaasti esille hänen soittamisessaan. Vaikka vertailujen tekeminen on aina vaikeata, hän on ehkä nykypäivän yksi vahvimmista kitaraässistä, ainakin mitä tulee psykedeelisen "underground" musiikin esittämiseen kitaran varressa. Se soitto menee luihin ja ytimiin. Hän keikkailee jatkuvasti ympäri maailmaa sekä yksin että pitkäaikaisen Gods and Monsters yhtyeensä kanssa.
Tällä levyllä hän vinguttaa tajunnan rajamailla yhdessä sveitsiläisen kitaramestarin Gerald Zbinden kanssa ja siinä touhussa sähköllä vahvistettua äänenvärinää on takuuvarmasti riittävästi. He kohtasivat toisensa Pietarissa 2004 ja päättivät tehdä yhdessä improvisaatioon perustuvan studio äänitteen. Tuloksena on mieltä ärsyttävää, mutta toisaalta niin rauhoittavaa, kokonaisvaltaista kitarointia sähköisessä ilmapiirissä. Se on kuin kontrolloimatonta seikkailua Borneon viidakossa, mutta kuitenkin samalla niin kontrolloitua ja kurinalaista. Se on villin vihaista, mutta toisaalta rauhallista kuin istuisi kirkon penkillä. Tämän kuuntelun jälkeen pitää lähteä hoitoon, sillä kuulija ei ole selvillä onko hän tulossa mielenvikaiseksi vai ei. Melkoisen ristiriitainen tunne saa vallan.
Levyn nimikkokappale "Down the Rabbit Hole" antaa potkua tähän ristiriidan tunteeseen. Välillä olet selvillä vesillä, mutta hetken päästä saat olla tarkkana, jotta jokainen koukero tulee noteerattua. "Kermessessa" mennään jo paljon kovempaa. Se on kuin Vesuviuksen purkaus, kuuman magman vyöryessä alas rinnettä tuhoavalla voimalla. Olet epätietoinen siitä missä oikein ollaan tai minne voisi mennä. "Room for One More" vie meidät matkalle maailmankaikkeuden valtakuntaan, jota ei löydy kartalta eikä sinne ole viitoitettua tietä. Se on jonkinlaista avaruusmusiikkia tuonpuoleiseen, josta ei ole paluuta. Se jättää taakseen vain suihkuvanan taivaalle, kunnes katoaa kuuloaistin ulkopuolelle. "Time to Go" alkaa kuin klassiset jouset, hitaasti ja arvokkaasti kääntyen kohta sotaiseen ristituleen änkyrä sointuineen sähkövirran mennessä läpi kehon jättäen vain käryävän hermoston jälkeensä. Marcel Papeaux pääsee mukaan aluksi vispilöimään hitaasti muuttuen sitten armottomaan palikointiin tulisieluisten kitaranikkaroitsijoiden taustalla. "The Pulp Beneath the Bone" tuo mieleen irlantilaisen pubin missä paikallinen kansanmusiikkiyhtye innostaa kansaa juomaan Quinnessia. "Sea spawn and Sea wrack" on 17 minuutin mahtiteos, missä tunteet pursuavat äärimmäisyydestä toiseen. "Rivets Pop" antaa sananmukaisesti lopullisen niitin kuulijan "kuulaan". Siinä kuljetaan vingutuksen määrässä yli sallitun nopeuden eikä salamavalon räpsähdystä peltitolpassa voi välttää. Poliisisetä tykkää varmaan siitä, kun saa kirjoittaa lappusen. Kitaramusiikin ystävän suupielet tämä äänite saa varmasti maireaan hymyyn. Se on kuin pureskelisi suu täynnä herkkumunkkia, niin että kermavaahto pursuaa korvista ulos. Kuuntele, jos uskallat.
JOUKO KIRSTILÄ/ Finnish review on www.webmag.jazzrytmit.com